Horas!
Otettiin lepoa nelja paivaa juhannusta viettaen Tobajarven ihmiselle sopivassa ilmastossa ja miellyttavassa ilmapiirissa. Itse jarvi on muinaisen maaperamullistuksen tulosta ja keskella jarvea on noin Singaporen kokoinen saari, Samosir, joka nousee useamman sata metria jarven pinnasta. Ei saarella mitaan varsinaista tekemista ollut, mutta se soveltui oivasti rentoutumiseen, uimiseen ja mopoiluun. Paikalliset Batak-heimon jalkelaiset tuntuivat olevan aidosti kiinnostuneita vierailijoista ja juttelivat ja kyselivat sen, minka kielitaidoltamme kykenimme. Ja todellakin, paikka on kylla ihmeellisella tavalla Suomalaisten suosiossa, vaikka ainakaan meista kumpikaan ei ole kuullut aiemmin ketaan tuolla kaynytta. Saarella tapaamistamme noin viidestatoista lansimaalaisesta viisi oli suomalaisia, ja Teneriffatunnelmaa loi paikallisten suomenkieliset sisaanheittohuudahdukset ja tervehdykset. Tavattiin yksi tyttokin, joka oli itse kerannyt vihkon tayteen suomenkielisia lauseita ja suomalaisten osoitteita vakaana aikomuksenaan oppia kieli ja muuttaa Suomeen. Helpoin tie mielestaan tahan oli naida suomalainen turisti. Eras paikallinen nuori mies sen sijaan oli surullinen menetettyaan tyopaikkansa ja samoin tien tyttoystavansa. Se on nimittain raha, joka ratkaisee. Rahattomia ei pitkaan katsella. Naimisiinmeno edellyttaa 2000 euron omaisuutta, joka on sievoinen summa takalaisille. Se, mihin raha menee jai kylla tosin hieman epaselvaksi.
Otettiin aamubussi takaisin Medaniin todetaksemme, ettei se paikka oikein vielakaan ole meita varten. Paatettiin jatkaa matkaa saman tien ja hypattiin yobussiin kohti pohjoista Banda Acehia. Yobussin ja majapaikan vessan torakkasodan jalkeen oli pakko ottaa lansimaista tunnelmaa jaatelolla amerikkalaisen pikaruokaketjun ilmastoidussa paratiisissa. Sen jalkeen Banda Aceh nayttikin jo mukavammalta ja nuudelit ja lihakokkerot maistuivat. Nasi Goreng, eli paistettu riisi vihanneksilla ja kananmunalla on paikallinen perussafka, jota pistellaan niin aamupalaksi kuin lounaaksikin. Kelpo tavaraa. Yleisesti ottaen kaikki ruoka on oikein maukasta, kunhan ei vahingossa vilkaise keittioon.
Banda Acehin keskusta on nykyisin aika hyvin korjattu 2004 tsunamin tuhoilta, ilmeisesti keskustan ulkopuolella asia ei nain ole. Tsunami teki taalla karua jalkea, melkein kolmasosa kaupungin ihmisista kuoli ja vesi ja maanjaristys tuhosivat lahestulkoon kaikki talot. Tsunami sai aikaan tuhoa parissa tunnissa enemman kuin vuosikymmenia kestanyt separatistisissien sodankaynti samassa paikassa. Viimeisen viiden vuoden aikana tanne on alkanut taas saapua joitakin turisteja ja kaupunki on elpymassa. Meidan varsinainen syy tanne tulemiseen kyseenalaisen mielenkiinnon lisaksi oli lahella sijaitseva Pulau Weh, saari, jolla pitaisi olla mahtavia rantoja, koralleja ja surffausaaltoja. Huomenna aamulla jatetaan torakkapesa ja laivaillaan Weh:lle.
t. L&T
tiistai 23. kesäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti