Takaisin sivistyksen ja netin parissa.
Nyt onkin jo hetki vierahtanyt viime blogipaivityksesta ja pari mukavaa matkakohdetta takana. Banda Acehista otettiin siis paatti Pulau Weh:n saarelle, joka tuntuu olevan sukeltajien suosiossa. Tosin ei paikka nyt mikaan varsinainen turistirysa silti ollut, mutta loytyipa tuolta muutama bungalowi jossa paasi yonsa viettamaan. Pari paivaa meni mukavasti snorklaillen ja auringosta nauttien, mutta kolmantena Wehin paivana Teresalle pukkasi mahatauti (lieneeko osasyyllisena ollut se, etta sahkot toimivat ehka keskimaarin muutaman tunnin paivassa, joten jaakaappilampotilatkaan eivat ehka aivan suomalaisten hygieniastandardejen mukaisia olleet). Lisaksi alkoi rankkasade, joka kesti reilun vuorokauden verran. Tulipahan sitten rentouduttua lueskellen kirjoja bungalowin terassin riippumatossa... Puolikuntoisena matka jatkui Banda Acehin ja Medanin kautta Bukit Lawangin viidakkokylaan.
Bukit Lawang puolestaan oli mukava pikku kyla joen varressa Gunung Leuser -kansallispuiston laidalla, jonne johti kuoppainen matka Medanista mutta jonne silti monet turistit loytavat tiensa. Kaikki tapahtuu joen varressa: pyykit, tiskit, hampaat ja mopot pestaan samalla kun lapset laskevat auton sisarenkailla virtaa pitkin. Kylasta tehdaan retkia kansallispuistoon, ja me valitsimme kahden paivan retken yopyen viidakossa. Kuumaa, kosteaa ja todella jyrkkia nousuja ja laskuja. Nahtiin Sumatran orankeja, gibboneita ja makakeja, seka erilaisia laakekasveja ja muuta tropiikin elamaa. Ja takaisin kylaan lasketeltiin jokea pitkin. Hauska retki kokonaisuudessaan.
Nyt siis ollaan takaisin Singaporessa ja kotiinlahto koittaa parin paivan paasta. Nyt on Lassin vuoro sairastella mahatautia, toivottavasti saadaan matkustella suhtkoht terveina.
t.T&L
torstai 2. heinäkuuta 2009
tiistai 23. kesäkuuta 2009
Banda Aceh
Horas!
Otettiin lepoa nelja paivaa juhannusta viettaen Tobajarven ihmiselle sopivassa ilmastossa ja miellyttavassa ilmapiirissa. Itse jarvi on muinaisen maaperamullistuksen tulosta ja keskella jarvea on noin Singaporen kokoinen saari, Samosir, joka nousee useamman sata metria jarven pinnasta. Ei saarella mitaan varsinaista tekemista ollut, mutta se soveltui oivasti rentoutumiseen, uimiseen ja mopoiluun. Paikalliset Batak-heimon jalkelaiset tuntuivat olevan aidosti kiinnostuneita vierailijoista ja juttelivat ja kyselivat sen, minka kielitaidoltamme kykenimme. Ja todellakin, paikka on kylla ihmeellisella tavalla Suomalaisten suosiossa, vaikka ainakaan meista kumpikaan ei ole kuullut aiemmin ketaan tuolla kaynytta. Saarella tapaamistamme noin viidestatoista lansimaalaisesta viisi oli suomalaisia, ja Teneriffatunnelmaa loi paikallisten suomenkieliset sisaanheittohuudahdukset ja tervehdykset. Tavattiin yksi tyttokin, joka oli itse kerannyt vihkon tayteen suomenkielisia lauseita ja suomalaisten osoitteita vakaana aikomuksenaan oppia kieli ja muuttaa Suomeen. Helpoin tie mielestaan tahan oli naida suomalainen turisti. Eras paikallinen nuori mies sen sijaan oli surullinen menetettyaan tyopaikkansa ja samoin tien tyttoystavansa. Se on nimittain raha, joka ratkaisee. Rahattomia ei pitkaan katsella. Naimisiinmeno edellyttaa 2000 euron omaisuutta, joka on sievoinen summa takalaisille. Se, mihin raha menee jai kylla tosin hieman epaselvaksi.
Otettiin aamubussi takaisin Medaniin todetaksemme, ettei se paikka oikein vielakaan ole meita varten. Paatettiin jatkaa matkaa saman tien ja hypattiin yobussiin kohti pohjoista Banda Acehia. Yobussin ja majapaikan vessan torakkasodan jalkeen oli pakko ottaa lansimaista tunnelmaa jaatelolla amerikkalaisen pikaruokaketjun ilmastoidussa paratiisissa. Sen jalkeen Banda Aceh nayttikin jo mukavammalta ja nuudelit ja lihakokkerot maistuivat. Nasi Goreng, eli paistettu riisi vihanneksilla ja kananmunalla on paikallinen perussafka, jota pistellaan niin aamupalaksi kuin lounaaksikin. Kelpo tavaraa. Yleisesti ottaen kaikki ruoka on oikein maukasta, kunhan ei vahingossa vilkaise keittioon.
Banda Acehin keskusta on nykyisin aika hyvin korjattu 2004 tsunamin tuhoilta, ilmeisesti keskustan ulkopuolella asia ei nain ole. Tsunami teki taalla karua jalkea, melkein kolmasosa kaupungin ihmisista kuoli ja vesi ja maanjaristys tuhosivat lahestulkoon kaikki talot. Tsunami sai aikaan tuhoa parissa tunnissa enemman kuin vuosikymmenia kestanyt separatistisissien sodankaynti samassa paikassa. Viimeisen viiden vuoden aikana tanne on alkanut taas saapua joitakin turisteja ja kaupunki on elpymassa. Meidan varsinainen syy tanne tulemiseen kyseenalaisen mielenkiinnon lisaksi oli lahella sijaitseva Pulau Weh, saari, jolla pitaisi olla mahtavia rantoja, koralleja ja surffausaaltoja. Huomenna aamulla jatetaan torakkapesa ja laivaillaan Weh:lle.
t. L&T
Otettiin lepoa nelja paivaa juhannusta viettaen Tobajarven ihmiselle sopivassa ilmastossa ja miellyttavassa ilmapiirissa. Itse jarvi on muinaisen maaperamullistuksen tulosta ja keskella jarvea on noin Singaporen kokoinen saari, Samosir, joka nousee useamman sata metria jarven pinnasta. Ei saarella mitaan varsinaista tekemista ollut, mutta se soveltui oivasti rentoutumiseen, uimiseen ja mopoiluun. Paikalliset Batak-heimon jalkelaiset tuntuivat olevan aidosti kiinnostuneita vierailijoista ja juttelivat ja kyselivat sen, minka kielitaidoltamme kykenimme. Ja todellakin, paikka on kylla ihmeellisella tavalla Suomalaisten suosiossa, vaikka ainakaan meista kumpikaan ei ole kuullut aiemmin ketaan tuolla kaynytta. Saarella tapaamistamme noin viidestatoista lansimaalaisesta viisi oli suomalaisia, ja Teneriffatunnelmaa loi paikallisten suomenkieliset sisaanheittohuudahdukset ja tervehdykset. Tavattiin yksi tyttokin, joka oli itse kerannyt vihkon tayteen suomenkielisia lauseita ja suomalaisten osoitteita vakaana aikomuksenaan oppia kieli ja muuttaa Suomeen. Helpoin tie mielestaan tahan oli naida suomalainen turisti. Eras paikallinen nuori mies sen sijaan oli surullinen menetettyaan tyopaikkansa ja samoin tien tyttoystavansa. Se on nimittain raha, joka ratkaisee. Rahattomia ei pitkaan katsella. Naimisiinmeno edellyttaa 2000 euron omaisuutta, joka on sievoinen summa takalaisille. Se, mihin raha menee jai kylla tosin hieman epaselvaksi.
Otettiin aamubussi takaisin Medaniin todetaksemme, ettei se paikka oikein vielakaan ole meita varten. Paatettiin jatkaa matkaa saman tien ja hypattiin yobussiin kohti pohjoista Banda Acehia. Yobussin ja majapaikan vessan torakkasodan jalkeen oli pakko ottaa lansimaista tunnelmaa jaatelolla amerikkalaisen pikaruokaketjun ilmastoidussa paratiisissa. Sen jalkeen Banda Aceh nayttikin jo mukavammalta ja nuudelit ja lihakokkerot maistuivat. Nasi Goreng, eli paistettu riisi vihanneksilla ja kananmunalla on paikallinen perussafka, jota pistellaan niin aamupalaksi kuin lounaaksikin. Kelpo tavaraa. Yleisesti ottaen kaikki ruoka on oikein maukasta, kunhan ei vahingossa vilkaise keittioon.
Banda Acehin keskusta on nykyisin aika hyvin korjattu 2004 tsunamin tuhoilta, ilmeisesti keskustan ulkopuolella asia ei nain ole. Tsunami teki taalla karua jalkea, melkein kolmasosa kaupungin ihmisista kuoli ja vesi ja maanjaristys tuhosivat lahestulkoon kaikki talot. Tsunami sai aikaan tuhoa parissa tunnissa enemman kuin vuosikymmenia kestanyt separatistisissien sodankaynti samassa paikassa. Viimeisen viiden vuoden aikana tanne on alkanut taas saapua joitakin turisteja ja kaupunki on elpymassa. Meidan varsinainen syy tanne tulemiseen kyseenalaisen mielenkiinnon lisaksi oli lahella sijaitseva Pulau Weh, saari, jolla pitaisi olla mahtavia rantoja, koralleja ja surffausaaltoja. Huomenna aamulla jatetaan torakkapesa ja laivaillaan Weh:lle.
t. L&T
keskiviikko 17. kesäkuuta 2009
Medan, Indonesia
Hello mister, hello miss.
Taalla Sumatralla saa itselleen kaiken haluamansa huomion ja hieman enemmankin. Juurikaan ei nay muita lansimaalaisia, joten jokainen kadunkulkija on halukas vaihtamaan pari sanaa joko opiskellakseen englantia tai pienen tienestin toivossa tarjoten kyytia tai muuta. Mielenkiintoista kylla, lahes kaikki tietaa suomen ja osaavat muutamia lausahduksia, mika tuntuu aika omituiselta. Huhupuheiden mukaan tuossa laheisella (n.100km, 4 h) Tobajarven saarella olisi majaillut pidempaankin joukko suomalaisia joskus ajan saatossa, lieko tama syyna. Tai Martti Ahtisaari Acehin rauhanneuvotteluiden myota. Tultiin tanne Medaniin eilen laivalla Malesiasta, 6 tuntia kunnon hoykytysta, ja kaupan paalle kurkkukipu jaakylmaksi ilmastoidusta matkustamosta. Itse Medan on isohko ( 2 miljoonaa) ja kaoottinen kaupunki, mutta omalla tavallaan ihan viehattava.
Kohta otetaan suunta Tobajarvea kohti, toivottavasti hieman raikkaampaan ilmanalaan. Ollaan saatu huomata sellainen mukava seikka, etta taalla Indonesiassa ei pankeissa kelpaa vuotta 2000 vanhemmat dollarin setelit, joita meilla on arvatenkin suurin osa rahoista. Ja pienikin ryppy on myos este onnistuneelle rahanvaihtotuokiolle. Ja setelin koko vaikuttaa tietenkin vaihtokurssiin. Onneksi ainakin tassa kaupungissa on pankkiautomaatteja, joten selvianemme ilman rahalahetysta kotoa.
Hauskaa juhannusta kaikille, pitakaa sepalukset kiinni veneessa!
t. L&T
Taalla Sumatralla saa itselleen kaiken haluamansa huomion ja hieman enemmankin. Juurikaan ei nay muita lansimaalaisia, joten jokainen kadunkulkija on halukas vaihtamaan pari sanaa joko opiskellakseen englantia tai pienen tienestin toivossa tarjoten kyytia tai muuta. Mielenkiintoista kylla, lahes kaikki tietaa suomen ja osaavat muutamia lausahduksia, mika tuntuu aika omituiselta. Huhupuheiden mukaan tuossa laheisella (n.100km, 4 h) Tobajarven saarella olisi majaillut pidempaankin joukko suomalaisia joskus ajan saatossa, lieko tama syyna. Tai Martti Ahtisaari Acehin rauhanneuvotteluiden myota. Tultiin tanne Medaniin eilen laivalla Malesiasta, 6 tuntia kunnon hoykytysta, ja kaupan paalle kurkkukipu jaakylmaksi ilmastoidusta matkustamosta. Itse Medan on isohko ( 2 miljoonaa) ja kaoottinen kaupunki, mutta omalla tavallaan ihan viehattava.
Kohta otetaan suunta Tobajarvea kohti, toivottavasti hieman raikkaampaan ilmanalaan. Ollaan saatu huomata sellainen mukava seikka, etta taalla Indonesiassa ei pankeissa kelpaa vuotta 2000 vanhemmat dollarin setelit, joita meilla on arvatenkin suurin osa rahoista. Ja pienikin ryppy on myos este onnistuneelle rahanvaihtotuokiolle. Ja setelin koko vaikuttaa tietenkin vaihtokurssiin. Onneksi ainakin tassa kaupungissa on pankkiautomaatteja, joten selvianemme ilman rahalahetysta kotoa.
Hauskaa juhannusta kaikille, pitakaa sepalukset kiinni veneessa!
t. L&T
sunnuntai 14. kesäkuuta 2009
Singaporesta pohjoiseen
Selamat datang, vai miten se nyt menikaan..
Otettiin Singaporesta matka heti perillepaasya seuraavana paivana kohti Melakaa Malesian puolella. Malesian sieluksikin tituleerattu kaupunki osoittautui ihan kaymisen arvoiseksi. Siirtomaavaltojen aikaisia rakennuksia, eloisa Chinatown, siina kaupungin anti paapiirteittain. Kaksi paivaa riitti siella. Jet lag oireet ja kuumuuden aiheuttama vasymys tuntui alkumatkasta, kunnes Chinatownin juoma nimeltaan ice white coffee paransi kaikki oireet ja huolet kertaheitolla. Aika tehokas drinkki, mita sitten sisalsikaan.
Ajateltiin ottaa matkan alkuun rantalomailua, kun se tuntui sopivalta, ja etenkin kun ei ole tietoa Sumatran rannoista. Lienee siellakin hyvia kuitenkin. Pulau Pangkor on taman hetkinen sijainti ja valkoista hiekkaa tuntuu riittavan. Ja sita lampoa. Seuraillaan Sumatran metsapalotilannetta ja suunnataan seuraavaksi kohti Penangia. Mutta nyt loppuu meidan prepaid-netista aika, joten seuraavaan kertaan. Heidoo!
Otettiin Singaporesta matka heti perillepaasya seuraavana paivana kohti Melakaa Malesian puolella. Malesian sieluksikin tituleerattu kaupunki osoittautui ihan kaymisen arvoiseksi. Siirtomaavaltojen aikaisia rakennuksia, eloisa Chinatown, siina kaupungin anti paapiirteittain. Kaksi paivaa riitti siella. Jet lag oireet ja kuumuuden aiheuttama vasymys tuntui alkumatkasta, kunnes Chinatownin juoma nimeltaan ice white coffee paransi kaikki oireet ja huolet kertaheitolla. Aika tehokas drinkki, mita sitten sisalsikaan.
Ajateltiin ottaa matkan alkuun rantalomailua, kun se tuntui sopivalta, ja etenkin kun ei ole tietoa Sumatran rannoista. Lienee siellakin hyvia kuitenkin. Pulau Pangkor on taman hetkinen sijainti ja valkoista hiekkaa tuntuu riittavan. Ja sita lampoa. Seuraillaan Sumatran metsapalotilannetta ja suunnataan seuraavaksi kohti Penangia. Mutta nyt loppuu meidan prepaid-netista aika, joten seuraavaan kertaan. Heidoo!
tiistai 9. kesäkuuta 2009
Matkakuumetta
Hei kaikki uskolliset lukijat,
tarkoituksena olisi pitää jonkinasteista blogia Kaakkois-Aasian reissusta, joka alkaa Tänään. Aloitetaan suolaisella Helsinki-Amsterdam-Singapore lentoyhdistelmällä. Matka-ajan kannalta siis suolaisella (Teresan lisäys). Repuissa painoa kahdeksisen kiloa, mikä tällä hetkellä tuntuu siedettävältä. Katsotaan, kuinka usein tätä blogia tulee päivitettyä, mutta tarkoitus olisi joka toinen hetki asiaa tuupata. Reittisuunnitelma on vielä auki, eli kaikki mahdollisuudet toistaiseksi auki. Näyttäis vähän, että vuosi vuodelta, reissu reissulta sitä lähtee aina alkeellisemman suunnitelman kanssa liikkeelle. Kuitenkin alustavasti oli sellainen tunnelma niskan päällä, että hetken matkaa Singaporesta pohjoiseen Malesiaan ja sieltä sitten paatilla Sumatralle. Palataan astialle.
tarkoituksena olisi pitää jonkinasteista blogia Kaakkois-Aasian reissusta, joka alkaa Tänään. Aloitetaan suolaisella Helsinki-Amsterdam-Singapore lentoyhdistelmällä. Matka-ajan kannalta siis suolaisella (Teresan lisäys). Repuissa painoa kahdeksisen kiloa, mikä tällä hetkellä tuntuu siedettävältä. Katsotaan, kuinka usein tätä blogia tulee päivitettyä, mutta tarkoitus olisi joka toinen hetki asiaa tuupata. Reittisuunnitelma on vielä auki, eli kaikki mahdollisuudet toistaiseksi auki. Näyttäis vähän, että vuosi vuodelta, reissu reissulta sitä lähtee aina alkeellisemman suunnitelman kanssa liikkeelle. Kuitenkin alustavasti oli sellainen tunnelma niskan päällä, että hetken matkaa Singaporesta pohjoiseen Malesiaan ja sieltä sitten paatilla Sumatralle. Palataan astialle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)